Elävän mallin hahmottelua

Viime kuvistunneilla harjoittelimme elävän mallin piirtämistä ja samalla ihmisen mittasuhteiden hahmottamista. Alkulämmittelynä aiheeseen tunnustelimme oman kehon liikkuvuutta, niveliä ja luita. Opettelimme ihmisen ruumiinosien suhteita mittaamalla toistemme pään, jalkojen, lantion ja hartioiden pituutta tai leveyttä kynän avulla. Teimme sen jälkeen useita nopeita hahmotelmia erilaisista asennoista -saimme itse toimia vuorotellen malleina muille! Työvälineenä käytimme vaihdellen lyijykynää, hiilikynää ja tussia. Itselleni työtapa sopi hyvin, sillä usein suunnittelen liikaa ja töiden aloittaminen voi olla haastavaa. Hahmotelmien tekeminen oli hauskaa, mutta realististen mittasuhteiden hahmottaminen yllättävän vaikeaa! Piirsimme myös nopean hiilityön parin kanssa toisistamme. Hiilellä ei saanut aikaan kovin tarkkaa jälkeä, joten työssä täytyi keskittyä enemmämän isoihin linjoihin ja värin käyttöön. Toinen isompi työ oli hahmotelma luokasta ja muutamista henkilöistä hiililiituja käyttäen. Hahmotelma siirrettiin ohuelle paperille, jonka läpi se painettiin valkoiselle laatalle. Ideana on myöhemmin värittää laattaa ja tehdä painokuvioiden avulla lopullinen työ valmiiksi. Tämä jäi vähän kesken ja mielestäni työn tekemisessä oli turhan kiirettä ja ohjeet menivät osittain ohi itseltäni. Ehkä jatkamme tästä seuraavilla tunneilla ja pystyn vielä kehittämään omaa työtäni.

Sävyillä leikittelyä ja eläinhahmoja

Tällä kertaa palasimme aiemmin vesiväreillä toteutettuihin mielenmaisemiin. Aloimme työstää väreistä pieniä paloja, joista muodostettiin yhtenäinen, melko abstrakti kokonaisuus. Inspiraationa toimi Paul Kleen samalla tekniikalla luodut värikkäät työt. Ideana oli, että vain kahdeksaa sävyä käyttämällä lopputulos näyttäisi hyvin monisävyiseltä ja eri värien määrää olisi vaikea havaita. Itselläni työstä tuli melko tulkinnallinen, kun taas osalla paloista muodostui selkeä maisema. Olin valinnut ehkä liian haileita värejä aiemmin, kun en vielä tiennyt mitä sävyistä tulisi saada aikaan.

Pohdimme työn soveltuvuutta esimerkiksi erityisopetuksessa oleville oppilaille toteutettuna. Ainakin ohjeistus ja työvaiheet tulisi suunnitella tarkasti ja myös esittää ne oppilaille selkeästi vaihe vaiheelta. Erilaisten työvälineiden käyttöä tulee harkita - osaavatko tai pystyvätkö oppilaat käyttämään saksia tai muita teräviä esineitä? Työn voisi hyvin toteuttaa myös repimällä valmiiksi värillisistä papereista palasia, jos vesiväreillä maalaaminen tuntuu liian haasteelliselta. Onnistuessaan työ olisi varmasti innostava ja sopivan luova alakouluikäisille ja miksei isommillekin oppilaille :)

Toisena työnä aloitimme hahmottelemaan paperille erilaisia eläinhahmoja, joista muodostettiin kolme osaa. Tarkoituksena oli vaihtaa kaverin kanssa eri eläinten osia keskenään, jolloin vaikkapa sarvikuonolla saattoi olla leijonan pää. Eläinten väritys muodostui lehdistä revityistä palasista. Mielestäni kierrätysmateriaalin käyttö oli hauska ajatus, ja eläimistä tuli eläväisen näköisiä tällä tekniikalla. Oma työni jäi vielä kesken, joten tästä jatketaan seuraavalla kerralla! //Myöhemmin: Sain jatkettua työn valmiiksi toisella kuviskerralla, kuva alla!

Alkumuotoja savesta

Olin ennen tuntia salaa innoissani, sillä savityöt ovat aina kuuluneet suosikkeihini peruskoulun kuviksen tunneilla! Varsinaista teknistä osaamista en voi sanoa hallitsevani, mutta saven muotoilu on mukavan rauhoittavaa ja samalla luovaa tekemistä. Muistan lapsena keränneeni savea luonnosta ja tehneeni siitä erilaisia kuppeja ja eläinhahmoja perheelle ja kavereille lahjaksi. Ajatus, että savesta voi luoda lähes mitä tahansa, esimerkiksi konkreettisia käyttöesineitä, on mielestäni motivoiva ja kiinnostava.

Aluksi tutustuimme taidekasvatuksen yleisiin periaatteisiin ja osa-alueisiin nelikenttänä. Pohdimme myös omia ennakkokäsityksiämme savitöistä ja niihin liittyviä elementtejä. Ensimmäinen toteutettava työ oli "alkumuoto", joka tuotti itselleni aika suuria vaikeuksia.. Olen huono ideoimaan luovasti ilman tarkempia ohjeita, joten alkumuodon valinta ja muotoilu ei ollut yksinkertaista. Mietin tehtävää ehkä liiankin monimutkaisesti, kun olisin voinut vain alkaa muotoilemaan omien mielikuvieni pohjalta. Tarkoituksena oli tehdä työstä sisältä ontto, jotta sen sisälle voisi laittaa pieniä kiviä. Polttovaiheen jälkeen esine voisikin toimia esimerkiksi rytmisoittimena.

Toinen työ erosi ensimmäisestä materiaalin sekä tekniikan suhteen. Käytimme valkosavea, joka oli aiemmin käytettyyn punasaveen verrattuna vähän notkeampaa muotoiltavaa. Tekniikaksi valitsin eri vaihtoehdoista makkaratekniikan - myös nipistely tai levytekniikka olisivat olleet mahdollisia. Makkaratekniikassa tärkeää oli tehdä eri kerrosten väliin pieniä viiltoja ja laittaa päälle kosteaa savea, jotta työ pysyisi paremmin koossa. Itselleni alkoi muotoutua sileän pyöreä esine, jota voisi käyttää vaikka kynätelineenä tai säilytysrasiana. Toinen työ onnistui mielestäni kivuttomammin, sillä tiesin alusta asti mitä olin tekemässä ja valitsemaani tekniikkaa oli melko helppo soveltaa.

Vesivärejä ja mielenmaisemia

Luokanopettajan opintoihin kuuluva kuvaamataidon kurssimme alkoi 9.10.2015. Ensimmäisellä kerralla tutustuimme vesiväreihin ja laajemmin värioppiin erilaisia sävyjä sekoittamalla. Kurssi jännitti hieman etukäteen, koska kuvaamataito ei kuulu todellakaan vahvuuksiini! En ole ikinä kokenut olevani kuviksessa erityisen lahjakas tai luova ideoimaan. Olen aina suoriutunut siinä ihan mukavasti, mutta suurempia onnistumisen kokemuksia en muista saaneeni.

Ensimmäiseltä tunnilta jäi mieleen Goethen kolmion toteutus sekä eri värisävyjen luominen sekoittelemalla. Saimme pohdiskella myös omia mielenmaisemiamme siihen liittyvien tunnelmien ja sävyjen kautta. Yllätyin siitä, miten rentouttavaa ja mukavaa vesiväreillä maalaamisen parissa puuhastelu oli :) Odotan kurssilta uusia konkreettisia ideoita ja taitoja sekä vinkkejä alakoulun kuviksen opetukseen. Innolla tästä eteenpäin!