Kurssin päätös

Viimeisellä kuviskerralla täydensimme keskeneräisiä töitämme valmiiksi ja keräsimme kaikki työt kasaan. Maalasimme edellisellä kerralla tehdyn kipsikäden sekä savityöt ennen niiden polttamista. Samalla pohdimme, mitä kurssista on jäänyt käteen ja mitkä ovat olleet innostavimpia töitä syksyn aikana. Monille meistä mieleenpainuvin projekti oli ollut animaation luominen ja omakuvat kuvankäsittelytekniikalla. Kaikki työt ovat olleet opettavaisia ja keskenään sopivan erilaisia. Mielestäni parasta kurssissa oli sen monipuolisuus sekä uusien työskentelytapojen kokeilu ennakkoluulottomasti. Sain kuviksesta oppiaineena paljon laajemman mielikuvan. Huomasin, että soveltamisen varaa on huomattavasti enemmän, mitä olen aiemmin kuvitellut. Kurssin aikana olen useasti pohtinut, miten oppiaineesta saisi oppilaita motivoivan niin, että kaikki pystyisivät osallistumaan omien kykyjensä mukaisesti. Olisi myös tärkeää, että jokainen oppilas löytäisi itselleen mieluisan ja luontevan ilmaisukanavan. Koen saaneeni monipuolisia, konkreettisia vinkkejä sekä pedagogiseen osaamiseen että käytännön työskentelyyn. Kurssi on ollut tiivis, kiinnostava kokonaisuus ja ehkä paras POM-kurssi tähän mennessä! Kiitos innostavasta opetuksesta :)

Jouluaaton flanööri

Päätin tehdä kuviksen kurssiin sisältyvän flanöörin jouluaattoaamuna kävellessäni hautausmaalle sytyttämään kynttilöitä. Vaikka reitti oli minulle melko tuttu, keskityin havainnoimaan pieniä yksityiskohtia ja luonnon tuoksuja ja sävyjä. Lähdin liikkeelle melko aikaisin aamulla, kun ihmisiä ei ollut vielä paljon liikkeellä. Lenkin varrella en kohdannut yhtäkään ihmistä, mikä tuntui kiireisen joulunajan keskellä jopa mukavalta. Tunti omissa ajatuksissa ennen perinteistä jouluaaton viettoa teki hyvää ja rauhoitti lomatunnelmaan.

Reittini käynnistyi tasaisesta peltomaisemasta, jossa näkyi muutamia asuinrakennuksia ja yksi laajempi asuinalue. Ensimmäisenä kiinnitin huomiota valon määrään, sillä viime päivinä oli ollut hyvin synkkää ja pilvistä. Vaikka sää oli hyvin poikkeuksellinen jouluaattona, nautin kirkkaasta taivaasta ja auringonpaisteesta Aurinko sai tutut maisemat näyttäytymään huomattavasti kauniimpina ja eloisampina. Välillä kävellessä tuntui aivan kuin aurinko olisi jo lämmittänyt selkää. Tuntui lohdulliselta, että kevät on koko ajan lähempänä ja valoisan ajan määrä kasvaa päivä päivältä.

Luonto näytti tähän aikaan vuodesta melko kuivalta ja karulta. Maa oli muutamasta lämpöasteesta huolimatta jäinen ja kylmyyttä säteilevä. Jossain kohtaa reittiäni oli kuitenkin yllättävän vehreää, sillä ikivihreät havupuut ja sammaleet kukoistivat auringossa. Sään erotti keväisestä kuitenkin siitä, että ilmassa oleva tuoksu oli hyvin erilainen. Ilma tuntui kasvoja vasten viileältä ja kolealta, mutta toisaalta piristävän raikkaalta. Tuoksua oli vaikea tavoittaa, paitsi sieltä täältä leijailevan puusaunan ja savun hajun. Tuoksua voisi kuvailla kylmän huurteiseksi, vaikka ilma olikin melko lämmin tähän vuodenaikaan nähden. Muutaman talon lähellä kävellessä huomasin myös jouluisten ruokien tuoksun.

Kävelin myös lammen rantaa. Lampi ei ole jäätynyt ollenkaan vielä tänä talvena, ja pohdin pysyykö se sulana kevääseen asti. Pidän lenkkeilystä luonnossa ja erityisesti veden läheisyydessä. Vedessä on jotain rauhoittavaa ja tyyntä. Lammen rannassa tuoksui hiekalta ja hieman kostealta maalta. Aurinko näytti upealta veden pintaa vasten, ja hetken tuntui lähes kesäpäivältä. Oloni oli rauhallinen ja rento - hengitin syvään raikasta ilmaa ja tunsin auringon lämmittävän kasvojani.

Oikaisin hautausmaalle pienen metsikön läpi. En ollut kulkenut reittiä pitkään aikaan ja polku oli osittain kasvanut umpeen sekä muutamia puita oli kaatunut polun päälle. Metsän rauhallisuuden rikkoi vieressä kulkeva vilkkaasti liikennöity valtatie, joka oli melko ruuhkainen jouluaattoaamuna. Viihdyn metsässä hyvin ja usein myös kaipaan luontoon liikkumaan. Olen aina asunut pienellä paikkakunnalla, jossa on paljon metsiä, järviä ja peltoja. Onneksi myös Jyväskylästä löytyy paljon hyviä lenkkipolkuja ja luonto on vahvasti läsnä kaupungin keskustassakin.

Päätin reittini hautausmaalle, joka oli jo aamusta täynnä kynttilöitä ja valoa. Näky oli haikealla tavalla kaunis. Sytytin itse kynttilän muualla siunattujen muistolle ja katselin hiljaa satojen kynttilöiden loistoa.

Matkalla maan keskipisteeseen

Vierailin kuviskurssiin liittyen Jyväskylän taidemuseossa, jossa teemana oli "Matkalla maan keskipisteeseen". Esillä oli useiden taiteilijoiden teoksia ja eri töiden muodostamia kokonaisuuksia. Mielestäni kokonaisuus oli melko hajanainen, sillä eri taiteilijoiden kuvaamat teemat ja työtavat vaihtelivat suuresti. Päätin keskittyä tutkimaan Kyllikki Rämäsen yksinkertaisia, väreillä ja muodoilla leikitteleviä teoksia. Olen aina pitänyt maalauksista, jotka eivät kuvaa mitään konkreettista, vaan enemmänkin tunnetta tai kokemusta, jota ei voi helposti pukea sanoiksi. Taiteessa koen tärkeänä erilaisten tunnetilojen ja hetkien ikuistamisen ja omien kokemusten ilmaisun. Taiteilija itse kertoo teoksistaan näyttelyn sivustolla: "Kuvaan elämän adjektiiveja. Mitä elämä on, mitä ilman ei voi olla tasapainoa, miten pieni asia voi kasvaa valtavaksi ja toisaalta miten valtavuus voi olla liki olematon." (Kyllikki Rämänen, http://matkalla.keskisuomentaide.fi/project/kyllikki-ramanen/, viitattu 6.12.2015).

Kyllikki Rämäsen abstraktit teokset ovat intensiivisiä ja vaikuttavia heti ensi näkemältä. Mustaa taustaa vasten maalatut öljyvärit hehkuvat voimakkaina, osin toisiinsa sekoittuneena. Yhtä työtä lukuun ottamatta katsoja ei pysty erottamaan missä sävyt tai muodot vaihtuvat. Teoksia voisi kuvata värien ja tunteiden jatkumona, mistä katsoja voi nähdä itselleen merkityksellisiä hetkiä. Jokaisessa teoksessa on oma sävymaailmansa ja tunnelmansa, mutta myös selkeä yhteinen linjaus kantaa läpi kaikkien töiden. Rämänen kuvaa erilaisia elämän käännekohtia pelkästään värien ja muotojen avulla hätkähdyttävän voimakkaasti. Pidän itse juuri vahvoista töistä, joissa näkyy tekijän persoona ja jonkinlainen tarina. Värit ovat myös tärkeitä mielentilojen ilmauksessa. Tietynlainen seesteisyys ja visuaalisuus kuvaavat myös taidemieltymystäni. En kiinnostu töistä, joissa tapahtuu "liikaa" vaan selkeys ja puhtaus ovat usein paljon innostavampia linjauksia.

Teokset on nimetty yksittäisten hetkien ja tunnelmien mukaan, jotka muodostavat vaikuttavan kokonaisuuden. Ajat, Erilleen ja Ajat, Yhdistyy -teokset voisi nähdä esimerkiksi haasteellisen ihmissuhteen tai elämänvaiheen kanssa tasapainoilun kuvauksena. Välillä jokin tulee lähemmäs, mutta ei kuitenkaan koskaan täysin kosketa. Erilleen ajautumisen voi ajatella joko helpottavana voimaantumisen tunteena tai toisaalta haikeana irtautumisena. Teoksen palat eivät hajoa, vaan pysyvät kasassa ýhtenäisinä. Teoksen yläosassa on myös kirkkaampi sävymaailma, mikä heijastaa positiivista muutosta. Valot ja varjot ovat muutenkin tärkeässä roolissa Rämäsen maalauksissa.

Työssä Mahdollisuus avautuu huomio kiinnittyy keskelle kangasta, sillä kohta heijastaa eniten valoa ja on selvästi keskipiste tai eräänlainen käännekohta. Mahdollisuuteen tarttumisesta avautuu aina yhtä paljon uutta, kun mistä johtuu ehkä samalla luopumaan. Rämäsen töissä on hienoa niiden monitulkintaisuus; taiteilija jättää paljon avoimen pohdinnan ja ihmettelyn mahdollisuuksia katsojille. Töitä pidempään tarkastelemalla niistä löytyisi varmasti yhä uusia puolia ja erilaisia tulkintoja. Pidän töistä, jotka voi nähdä hyvin eri tavalla oman mielentilan mukaan - esimerkiksi Rämäsen työt voi nähdä joko haikean surullisina tai voimaannuttavina hetkinä.

Taas takaisin -teos eroaa muista Rämäsen näyttelytöistä selvästi. Työssä on selkeät muodot ja ainoastaan kaksi kirkasta sävyä mustaa taustaa vasten. Muissa teoksissa sävyjen rajat ovat häilyviä, mutta tämän teoksen voima perustuu juuri muutaman värin käyttöön. Valon ja varjon käyttö toimii yksinkertaisuudessaan vaikuttavana efektinä. Työstä tulee mielikuva kahden ihmisen tai ajan kohtaamisesta. Jokin on niin lähellä, että sen voi aistia, mutta omat rajat eivät täysin anna periksi. Vaikka muissa näyttelyn töissä on enemmän yksityiskohtia ja tarkasteltavaa, en lisäisi tähän teokseen mitään enempää. Koen olevani taidenäkemykseltäni esteettinen ja pidän kaikesta yksinkertaisen kauniista sekä selkeistä linjoista. Taiteen tulkinnassa itselleni tärkeää on teoksen tunnelmaan keskittyminen, kuten tein myös tämän näyttelyn kohdalla.

Viimeinen tarkastelemani teos on Rämäsen Arki, Lähestyy. Työssä on käytetty hyvin maanläheisiä sävyjä ja siveltimenvedot erottuvat osittain selkeinä. Verrattuna edelliseen työhön tunnelma ja sävyt ovat hyvin erityylisiä. Maalauksesta tulee vaikutelma tietynlaisesta tasapainosta. Muut teokset ovat tavallaan hajanaisia ja niissä on voimakkaita sävyjen kontrasteja. Viimeinen teos saattaa kuvata sitä, miten eri elämänvaiheiden ja merkittävien hetkien kautta on löytynyt arjen onni ja tasaisuus. Teosten sanoma jää mietityttämään pidemmäksi aikaa, ja näyttelyn jälkeen ajatus "- miten pieni asia voi kasvaa valtavaksi ja toisaalta valtavuus voi olla liki olematon" tuntuu merkitykselliseltä.