Lähdeluettelo

Lähdeluettelo blogissa käytetyistä lähteistä: Koivurova, A. 2011. Kuvataidetunti mahdollisuuksien ja rajoitusten tilana. http://arted.uiah.fi/synnyt/1_2011/1_2011koivurova.pdf. Viitattu 18.10.2016

Rankanen, M. 2011. Jaettuja maisemia – taideterapian tiedon- ja taidonalaa jäsentämässä. http://arted.uiah.fi/synnyt/3_2011/rankanen.pdf. Viitattu 16.10.2016

Räsänen M. 2010. Taide, taito ja tietäminen – kokonaisvaltaisen opetuksen lähtökohtia. http://arted.uiah.fi/synnyt/3_2010/rasanen.pdf. Viitattu 16.10.2016

Thompson, C.M. 2011. Increasing the Abundance of the World. In F. McArdle & G. Boldt (Eds.), Young Children, Pedagogy and the Arts. Ways of Seeing. New York: Routledge

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Oppilaslähtöistä ja monikanavaista opetusta toteuttamaan!

Viimeisellä POM2SKU-kurssin demolla käsittelimme monia merkittäviä ja pohdintaa herättäviä teemoja kuviksen opetuksessa. Millainen on hyvä kuvataiteen tunti? Miten opetusta voi eriyttää kaikille mielekkääksi? Millainen on kuviksen suhde muihin oppiaineisiin? Entä miten oppilaslähtöisyyden tulisi näkyä kuvataiteen oppitunneilla? Näihin kysymyksiin saimme joitakin vastauksia ja ratkaisumalleja eri pienryhmien projektien myötä. Oli muun muassa mielenkiintoista kuulla opettajien erilaisia kokemuksia uuden Opetussuunnitelman käyttöönotosta ja soveltamisesta kuvataiteessa. Osa oli selkeästi sisäistänyt OPS:in laaja-alaisia taitotavoitteita, osa koki kaipaavansa edelleen selkeämpiä raameja materiaalien ja tekniikoiden opettamiseen. Varmasti perinteiset mallit toteuttaa kuvataiteen opetusta näkyvät vielä pitkään - tämä saattaa ilmetä hyvin vaihtelevina kuvataidekulttuureina eri kouluissa. Mielestäni uusi Opetussuunnitelma jättää melko paljon vapautta ja soveltamisen varaa opettajien suunnittelutyöhön. Tämä mahdollistaa oppiaineen vapauttamisen tiukoista raameista ja oppilaslähtöisyyden huomioimisen entistä vahvemmin.

Pohdimme, että parhaimmillaan kuvataide toimii työkaluna ja lisämausteena kaikissa muissakin oppiaineissa. Tietysti oppilaiden on tunnettava perustekniikat, jotta niiden soveltaminen muissa konteksteissa tapahtuu luontevasti. Kuvataiteen avulla voidaan elävöittää, havainnollistaa ja mallintaa monia tiedeaineiden sisältöjä. Joidenkin oppilaiden oppiminen tapahtuu ensisijaisesti visuaalisen tuen avulla ja konkretisoimalla opeteltavaa asiaa. Kuitenkin taide voi olla merkittävä apukeino myös sokeille tai heikkonäköisille oppilaille. Yksi pienryhmistä olikin perehtynyt näkövammaisten tukemiseen kuvataiteen opetuksessa. Kohokuviot, pienoismallit sekä eri aistien aktivoiminen toimivat yhtä lailla myös näkevien oppilaiden kanssa työskennellessä. Mielestäni onkin hienoa, jos opetuksessa pystytään yhdistelemään useita eri aistikanavia ja elementtejä. Kuvataiteen opetukseen voi sisältyä kuvallisen sisällön lisäksi esimerkiksi tuoksuja, luonnonmateriaaleja, tunnekasvatusta ja rakentamista, kuten eri pienryhmien projektit osoittivat. Itse aion pyrkiä tulevaisuudessa näkemään kuvataiteen yhä laajemmassa mittakaavassa ja osana kaikkien oppiaineiden havainnollistamista.

Koen, että tulevaisuudessa kuvataiteessa, kuten muussakin oppimisessa, korostuvat enemmän oppilaiden omat kokemukset, tunteet ja havainnot. Oppilaiden elämysmaailman tuominen merkitykselliseksi ja näkyväksi on yksi keino oppilaslähtöisemmän opetuksen toteutukseen. Tällä hetkellä kuvataiteen opetuksessa korostuukin visuaalisen kulttuurin tulkinta, jossa keskiöön nousevat lasten elämää koskettavat ilmiöt (mm. Thompson, 2011). Koivurovan tutkimuksen mukaan oppilaat eivät välttämättä hahmota kuvataideopetuksen tavoitteita tai eri töiden tarkoitusta oppimisessa (Koivurova, 2011). Mielestäni tämän havainnon mukaisesti oppilaat tulisi tehdä tietoisemmiksi opetuksen tavoitteista. Jos aihealueet käsittelevät oppilaiden omaa elämää, mielenkiinnonkohteita tai ajankohtaisia asioita, niiden merkitys on helpompi käsittää. En haluaisi toteuttaa sellasia kuvaamataidon tunteja, joilla työskentely olisi täysin irrallista muusta oppimisesta tai oppilaiden kokemuksista. Koivurova toteaakin aineistossaan, että mikäli kuvataideopettaja on tietoinen siitä, miten voimakkaasti  oppilaiden  oma maailma  vaikuttaa  kuvataideopetuksessa, hän  voi hyödyntää tätä opetuksessa oppilaiden kasvua kehittävällä tavalla (Koivurova, 2011). Jotta kuvataiteen opetus voisi tukea laaja-alaisia oppimisen tavoitteita ja oppilaiden kasvua, vaaditaan entistä moniulotteisempaa ja merkityksellisempää lähestymistapaa. Mielestäni POM2SKU-kurssi tarjosi useita hyödyllisiä näkökulmia oppilaslähtöisen ja oppilaan identiteettiä vahvistavan kuvataideopetuksen suunnitteluun.

Taideterapia, tunnetaidot ja itseilmaisu kuvataiteessa

POM2SKU-kurssin ensimmäisellä purkukerralla aiheina olivat erityisesti taideterapian ja tunnetaitojen soveltaminen kuvataiteen opetuksessa. Laaja-alaisempana teemana näkisin itseilmaisun tukemisen ja minäkäsityksen rakentamisen luovan työskentelyn avulla. Demon aikana pääsimme kokeilemaan muutamia käytännön harjoituksia, jotka olivat toimivia esimerkkejä kuvataiteen yhdistämisestä tunnekasvatukseen sekä elämän haastavien aihealueiden käsittelyyn. Räsäsen (2010) mukaan taideaineet edistävät oppilaan persoonallisuuden eri osa-alueiden kehittymistä ja ovat tärkeä osa minäkuvan kehittymistä (Räsänen, M., 2010). Myös Perusopetuksen opetussuunnitelma nostaa esiin identiteetin ja kuvallisen ilmaisun merkityksen osana kuvataiteen oppiaineen tehtävää. Pohdimme demon aikana, että minäkuvan työstäminen ja tunnekasvatus jäävät usein sivuun kuvataiteen opetuksessa, jolloin keskiössä ovat harjoiteltavat tekniikat ja valmiiksi suunnitellun työn toteutus. Kuitenkin aikaa tulisi löytää myös oppilaan kasvua tukeville prosesseille. Räsäsen mukaan kasvatus tarvitseekin sellaista aistisuuden merkityksen huomioivaa ajattelua, jossa huomioidaan kokonaisvaltainen oppimiskäsitys ja monikanavaisuus (Räsänen, 2010).

Yksi pienryhmä oli tutustunut ekspressiiviseen taideterapiaan ja sen soveltamiseen osana kuvataiteen opetusta. Ajatuksena on, etteivät liike, kuvataide, draama ja kirjoitus ole toisistaan erillisiä toimintamuotoja - jokainen osa-alue huomioidaan taideterapiassa. Lisäksi ekspressiivinen taideterapia tulee nähdä asiakkaasta - tai oppilaasta - lähtöisin olevana prosessina. Yksi toteutuskerta ei vie toipumista tai ajattelua eteenpäin vaan työskentely tulisi toteuttaa jatkumona. Yleisinä tavoitteina ovat vaikuttaa asiakkaan henkilökohtaiseen kasvuun, tietoisuuden lisääminen itsestä ja muista, kognitiivisten kykyjen kehittäminen tai oireiden, stressin ja traumaattisten kokemusten kanssa selviäminen (Rankanen, 2011). Lisäksi tavoitteena on nauttia luovasta toiminnasta ja itsensä toteuttamisesta. Demon aikana teimme kolmen kuvan sarjan työn, jossa tuli kuvata oma keho, mieliala ja tunnetila. Ajatuksena oli, että keho ja mieli ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa. Kokisin samankaltaisen harjoituksen mahdolliseksi toteuttaa myös oppilaiden kanssa esimerkiksi lämmittelynä kuvistunnille tai tunnekasvatukseen.

Toinen taideterapiaa käsitellyt pienryhmä toi esiin erilaisia esimerkkiharjoituksia, joissa keskityttiin oman persoonan, tunteiden ja tavoitteiden työstämiseen. Yhdessä harjoitteessa yhdistettiin itselle merkityksellisen kappaleen kuuntelu luovaan kuvataideprosessiin. Koen hyvin tärkeäksi, että oppilailla on mahdollisuuksia työstää joskus täysin omakohtaisia aiheita kuvataiteen keinoin. Jotkut oppilaat saattavat kokea laveasti ohjeistetun työn hankalaksi toteuttaa, mutta tärkeän kappaleen kuuntelu voi inspiroida työskentelyyn ja auttaa pääsemään "omaan tilaan". Oppilastuntemus korostuu tällaisia harjoituksia suunnitellessa. Terapeuttisessa toiminnassa ohjaajalta vaaditaankin tiettyä herkkyyttä sekä ryhmädynamiikan tiedostamista - on tärkeää luoda turvallinen ilmapiiri haastavia teemoja käsiteltäessä (Rankanen, 2011). Mielestäni taideterapian periaatteet ovat sovellettavissa alakoulun kuvataideopetukseen, mutta opettajan tulee kiinnittää huomiota tehtävien ohjeistukseen ja tavoitteisiin.

Lisäksi perehdyimme tunnetaitojen opetukseen kuvallisten apukeinojen ja tunnetilojen pohdiskelun avulla. Mielestäni inspiroivaa oli, kun annoimme pienryhmissä vuorotellen jokaiselle ryhmän jäsenelle positiivisia kommentteja. Lasten kanssa toteutettuna tämän harjoituksen teemana voisivat olla omien ja muiden vahvuuksien löytäminen, palautteen antaminen toisille sekä katsekontaktin ja positiivisen kohtaamisen harjoittelu. Kuvallisena elementtinä oli ensin askarrellut kruunut, joita pidettiin päässä harjoituksen ajan. Pohdin, että työstä voisi koota myös luokan yhteisen kollaasin, jossa esillä olisivat kaikkien kruunut. Luokan oppilaat voisivat kirjoittaa jokaiseen kruunuun myönteisiä ja mukavia kommentteja kyseisestä oppilaasta. Tunnekasvatusta voidaan yhdistää vielä tiiviimmin osaksi henkilökohtaista kuvataideprosessia, esimerkiksi kuvaamalla erilaisia tunteita eri värein, muodoin ja materiaalein. Haluaisin ehdottomasti tuoda opetukseen mukaan mahdollisimman monia omaan kasvuun ja identiteetin kehittymiseen liittyviä elementtejä. Koen haasteena sen, että lapsille jää työskentelystä positiivinen mieli ahdistuksen tai sisäänpäinkääntymisen sijaan. Myönteiseen ja rohkaisevaan palautteeseen tulee kiinnittää erityisen paljon huomiota. Lapsen tulee myös antaa kertoa teoksestaan juuri sen verran, kun hän itse haluaa aihetta avata ja selittää. Aiheet voivat olla joskus hyvinkin arkoja ja henkilökohtaisia. Rankasen mukaan taidetyöskentelyn aikana koettu terapeuttisuus voi joskus kääntyä haavoittavaksi muiden negatiivisten reaktioiden, kommenttien tai arviointien myötä (Rankanen, 2011). Opettajalta vaaditaan hienotunteisuutta, herkkyyttä ja oppilastuntemusta kohdatakseen näin henkilökohtaisia teemoja opetuksessa. Parhaimmillaan tunnekasvatusta ja taideterapiaa sisältävät opetushetket voivat olla voimaannuttavia ja kasvattavia kokemuksia niin oppilaille kuin opettajallekin.

Oma kuvisprojekti - yhteinen taikametsä

Toteutimme POM2SKU-kurssiin kuuluvan projektin konkreettisena opetuskokeiluna Kortepohjan koululla. Kohderyhmänä olivat nelosluokkalaiset oppilaat, mutta vastaavan opetuskokonaisuuden voisi toteuttaa sovellettuna mille tahansa alakoulun luokalle. Projektin lähtökohtina olivat uuden opetussuunnitelman mukaisesti yhteisöllinen oppiminen, eri oppiaineiden integrointi sekä samanaikaisopettajuuden harjoittelu. Lisäksi halusimme painottaa luonnonmateriaalien hyödyntämistä ja kestävän kehityksen näkökulmaa kuvataiteen toteutuksessa. Suunnitelussa pyrimme ottamaan huomioon ajankäytön, kohderyhmän sekä mahdollisimman oppilaslähtöisen lähestymistavan. Käytännön toteutus tapahtui peräkkäisillä viikoilla kahtena 45 minuutin opetustuokiona.

Ensimmäisellä tunnilla esittelimme projektia ja pyrimme virittämään oppilaiden luovaa ajattelua teemaan liittyen. Keskustelimme luonnonmateriaalien käyttämisestä sekä ideoimme jo tulevia eläinhahmoja. Tarkoituksena oli siis kerätä luonnosta tarvittava määrä pudonneita lehtiä ja rakentaa niistä omannäköinen eläin- tai mielikuvitushahmo ryhmän yhdessä suunnittelemalle taustalle. Pohdimme myös luonnossa liikkumisen ja käyttäytymisen periaatteita ennen ulos siirtymistä. Luonnossa pyrittiin tekemään ympäristöstä keskeisiä havaintoja ja miettimään luonnossa tapahtuvia syksyisiä muutoksia. Myös puiden lehtien tunnistamista kerrattiin ja harjoiteltiin. Lehdet kuivattiin seuraavaa viikkoa varten sanomalehtien välissä. Toisella oppitunnilla oppilaista muodostettiin kolme ryhmää eri puulajien lehtiä jakamalla - tällöin ryhmien muodostaminen sujui joustavasti ja suunnitellusti. Ryhmissä toteutettiin yhteinen tausta työlle eli "Taikametsä". Työskentelyssä syntyneet ideat, oivallukset kompromissit ja keskustelut tukivat yhteisöllisen oppimisen periaatteita sekä ryhmätyötaitoja. Oli hienoa havaita, että jokainen oppilas osallistui sekä taustan toteutukseen että oman lehtihahmon ideointiin. Ryhmissä tapahtui aina välillä kouhuntaa, mutta oppilaat onnistuivat ratkaisemaan ristiriitatilanteet yhdessä keskustellen.

Lähdimme alun perin pohtimaan projektin tavoitteita Perusopetuksen opetussuunnitelman laaja-alaisista taitotavoitteista käsin. Oman ilmaisutaidon vahvistaminen, oppimaan oppiminen sekä kestävän kehityksen huomioiminen nousivat esiin merkittävimpinä suuntaviivoina projektille. Taide- ja taitoaineita ajattelua ei eroteta toiminnasta ja lopputulosta ja prosessia pidetään yhtä merkittävinä oppimisen kannalta (Räsänen, M., 2010). Projektissamme näkyi tämä ajattelutapa, sillä suunnitteluprosessi lähti jo materiaalien keräämisestä ja eteni taustan valmistuksesta kohti valmista työtä. Oppimista tapahtui suunnitellusti jokaisessa työskentelyvaiheessa. Arvoikkaimpia oivalluksia oppilaat tekivät kenties ryhmässä työskennellessään ja ideoita jakaessaan.

Oppiainekohtaisia tavotteita projektissamme olivat muun muassa seuraavat Perusopetuksen opetussuunnitelman määrittämät kuvataiteen ja ympäristöopin taitotavoitteet:

T1 kannustaa oppilasta havainnoimaan taidetta, ympäristöä ja muuta visuaalista kulttuuria moniaistisesti ja erilaisia kuvallisia välineitä hyödyntäen.

T2 rohkaista oppilasta keskustelemaan havainnoistaan ja ajatuksistaan sekä harjoittelemaan näkemystensä perustelemista.

T4 ohjata oppilasta käyttämään monipuolisesti erilaisia materiaaleja, tekniikoita ja ilmaisun keinoja sekä harjaannuttamaan kuvan tekemisen taitojaan.

T5 ohjata oppilasta tavoitteelliseen kuvallisten taitojen kehittämiseen yksin ja yhteistyössä muiden kanssa.

T9 ohjata oppilasta tutkimaan ja toimimaan sekä liikkumaan ja retkeilemään luonnossa ja rakennetussa ympäristössä.

T15 ohjata oppilasta luonnon tutkimiseen, eliöiden ja elinympäristöjen tunnistamiseen ja ekologiseen ajatteluun.

Tavoitteita oli runsaasti, mutta mielestäni ne toteutuivat ainakin suurilta osin opetustuokioiden aikana. Kuvaamataidon tavoitteista erityisesti kuvallisten taitojen kehittäminen yhteistyössä sekä erilaisten materiaalien yhdistäminen onnistuivat hienosti. Omien havaintojen esiin tuomista ja perustelua on varmasti vielä harjoiteltava runsaasti 4.-luokkalaisten kanssa. Mielestäni kuvataidetta ei tulisi nähdä irrallisena muista oppiaineista, vaan enemmänkin keinoa syventää oppimista ja tapana löytää uusia keinoja itseilmaisun tukemiseen ja yhteisölliseen tekemiseen. Sain projektin myötä hyvin positiivisen kuvan kuvataiteen opetuksesta sekä samanaikaisopettajuudesta. Jatkossa yritän kiinnittää huomiota siihen, että aikaa jää myös reflektointiin ja työskentelyn purkamiseen. Oppilaiden on tärkeää tiedostaa, miksi toimittiin tietyllä tavalla ja mitä opittiin.

POM2SKU - kuviksen pedagogiikkaa

Viime vuonna toteutetun kuvaamataidon ydinosan jälkeen edessä on nyt soveltava kurssi, jossa tutustumme enemmän pedagogiikkaan ja suuntaudumme pienryhmissä erilaisiin kiinnostaviin projekteihin. Tarkoituksena on huomioida uuden opetussuunnitelman mukanaan tuomat muutokset ja pohtia niiden vaikutusta kuviksen opetuksen näkökulmasta. Laaja-alaiset osaamistavoitteet näkyvät entistä kokonaisvaltaisemmassa ja oppilaslähtöisemmässä opetuksen toteutuksessa. On kiinnostavaa pohtia monilukutaidon ja oppiainerajat ylittävän osaamisen merkitystä myös kuvaamataidon kannalta. Pohdimme demolla, että uusi opetussuunnitelma haastaa opettajat kokeilemaan ennakkoluulottamasti uutta ja hyödyntämään enemmän lasten luovuutta ja omaa ideointia.

Omassa projektissamme olemme tarttuneet moniin uuden opetussuunnitelman keskeisiin teemoihin: oppilaslähtöisyys, oppiaineiden integrointi ja yhteisöllinen tekeminen yhdistyvät muutaman oppitunnin kokonaisuudessa. Taide- ja taitoaineissa painotetaan yhä enemmän kokonaisvaltaisen oppimisen merkitystä eli oppilaan tulisi olla mukana kaikissa oppimisprosessin vaiheissa ideoinnista toteutukseen (Räsänen, M., 2010). Pyrimme huomioimaan tämän seikan erityisesti oman projektimme toteutuksessa Tarkoituksena on viedä oppilaat luontoon havainnoimaan syksyn tuomia muutoksia aidossa oppimisympäristössä. Oppilaat keräävät samalla materiaalia myöhemmin toteutettavaa kuvistyötä varten. Pyrimme luomaan tehtävästä koko luokan yhteisen projektin, jota kaikki pääsevät työstämään yhteisesti. Luonnonmateriaalien yhdistyy luontevasti työn toteutukseen sekä ympäristöteemaan. Odotamme ryhmäni kanssa jo innolla opetuskokeilua ja sen tuotoksia!

Viime demolla työskentelimme myös pienryhmässä paneutuen erilaisiin ajankohtaisiin teemoihin kuviksen opetuksessa. Pohdimme opetusta muun muassa eri oppiaineiden integroinnin sekä motivaation näkökulmista. Oman pienryhmäni suunnittelun tuloksena syntyi kuvaamataitoa ja liikuntaa yhdistävä opetuskokonaisuus. Tavoitteena oli kuvata erilaisia oppilaille luontaisia ja merkityksellisiä liikkeitä. Liikkeiden toteutusta ei rajattu tarkasti - esimerkiksi oma harrastus tai tietty opeteltu taito voisi toimia inspiraationa. Projektin ajatuksena oli kuvata ryhmässä jokaisen oppilaan liike sarjakuvana. Oppilaiden tulisi tässä pohtia, miten saada liike näyttämään mahdollisimman aidolta sekä liikkeen ja kuvan yhteyttä laajemmin. Toteutus tapahtuisi joko kuvankäsittelyn avulla editoiden erilaisia taustoja tai vaikkapa lehdistä repimällä ja erilaisia taustoja yhdistellen. Projekti sai ainakin ryhmämme jäsenet innostumaan integroidusta opetuksesta sekä keksimään useita sovelluksia liikunnan ja kuviksen yhdistämiseen.

Demon teemat havainnollistivat ajatusta, että tieto- ja taitoaineita ei tulisi nähdä toisistaan irrallisina oppisisältöinä. Räsäsen (2010) mukaan taideaineet voivat edistää monien kasvatuksellisten tavoitteiden toteutumista tarjoten näkökulmia kaikkien kouluaineiden opetukseen (Räsänen, M., 2010). Kuvataiteen avulla voidaan toteuttaa muun muassa tunnekasvatusta sekä oman identiteetin työstämistä - näihin teemoihin syventyy ainakin yksi pienryhmistämme. Taideaineiden luonteeseen kuuluu vahvasti toiminnallisuus, moniaistisuus, motoriset taidot, luova toiminta sekä ongelmanratkaisu (Räsänen, 2010). Nämä osa-alueet näkyvät laajasti kouluaineissa sekä uuden opetussuunnitelman paionotuksissa. On siis perusteltua integroida kuvaamataitoja muihin oppiaineisiin myös kasvatuksellisten ja opetuksellisten tavoitteiden näkökulmasta. Odotankin kurssilta uusia, kiinnostavia keinoja integroidun ja oppilaslähtöisen kuviksen opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen.

Taide- ja taitoaineiden avulla on mahdollista edistää monien yleisen kasvatuksen tavoitteiden toteutumista ja ne tarjoavat näkökulmia kaikkien kouluaineiden opetukseen. Näiden aineiden erityisominaisuuksia ovat aistisuus, toiminnallisuus ja metaforisuus; tämän lisäksi kukin niistä perustuu omaan, nonverbaaliseen käsitejärjestelmäänsä Konkreettisia ja abstrakteja taitoja ei kuitenkaan voida tarkastella irrallaan toisistaan (Kojonkoski-Rännäli 1996). Taide- ja taitoaineita yhdistää tiedonkäsitys, jossa ajattelua ei eroteta toiminnasta ja produktia ja prosessia pidetään oppimisen kannalta samanarvoisina. Kokonaisvaltainen oppimiskäsitys ei myöskään erottele taitoa ja taidetta toisistaan.2 Kasvatus tarvitseekin sellaista aistisuuden merkityksen huomioivaa ajattelua, joka kuuluu elimellisesti taide- ja taitoaineisiin. Ne edustavat kokonaisvaltaista oppimiskäsitystä, jossa tietäminen, luova ajattelu, ongelmanratkaisutaidot, esteettiset valmiudet ja motoriset taidot kytkeytyvät toisiinsa.3 Taide- ja taitoaineiden nykyisissä opetussuunnitelmissa painotetaan kokonaisvaltaisen oppimisen merkitystä. Niiden mukaan oppilaan tulisi olla mukana kaikissa oppimisprosessin vaiheissa aina tuotteen ideoinnista sen valmistamiseen. Eräs taide- ja taitokasvatuksen keskeinen arvo onkin tässä toiminnan eheydessä ja kokonaisuudessa. Omin käsin tekeminen ja oman kehon hallinta kasvattavat oppilaan itsetuntoa ja luovat turvallisuuden tunnetta. Taide- ja taitoaineet edistävät oppilaan persoonallisuuden eri alueiden kehittymistä ja ovat hänen minäkuvansa kannalta tärkeitä. Kun taide- ja taitoaineiden opetusta tarkastellaan tietämisen näkökulmasta, pidetään havaintoja, tunteita, muotoelementtejä ja kulttuuria yhtä arvokkaina tiedon ulottuvuuksina.Kokonaisvaltaisuus, esteettisyys ja luovuus eivät ole taide- ja taitoaineiden yksityisomaisuutta, vaan ne kuuluvat jokaiseen aineeseen. Opetuksen taide voidaan kytkeä myös luovuuden käsitteeseen. Kun opetusta lähestytään luovuuden ja leikin näkökulmista, korostuu muun muassa tunteiden, aistimellisuuden ja huumorin merkitys oppimisessa. Luokkahuone ymmärretään tällöin improvisaatiolle ja yllätyksille avoimeksi ympäristöksi ja opetuksen tavoitteet muuttuvat tilanteen mukaan.