Kurssin päätös

Viimeisellä kuviskerralla täydensimme keskeneräisiä töitämme valmiiksi ja keräsimme kaikki työt kasaan. Maalasimme edellisellä kerralla tehdyn kipsikäden sekä savityöt ennen niiden polttamista. Samalla pohdimme, mitä kurssista on jäänyt käteen ja mitkä ovat olleet innostavimpia töitä syksyn aikana. Monille meistä mieleenpainuvin projekti oli ollut animaation luominen ja omakuvat kuvankäsittelytekniikalla. Kaikki työt ovat olleet opettavaisia ja keskenään sopivan erilaisia. Mielestäni parasta kurssissa oli sen monipuolisuus sekä uusien työskentelytapojen kokeilu ennakkoluulottomasti. Sain kuviksesta oppiaineena paljon laajemman mielikuvan. Huomasin, että soveltamisen varaa on huomattavasti enemmän, mitä olen aiemmin kuvitellut. Kurssin aikana olen useasti pohtinut, miten oppiaineesta saisi oppilaita motivoivan niin, että kaikki pystyisivät osallistumaan omien kykyjensä mukaisesti. Olisi myös tärkeää, että jokainen oppilas löytäisi itselleen mieluisan ja luontevan ilmaisukanavan. Koen saaneeni monipuolisia, konkreettisia vinkkejä sekä pedagogiseen osaamiseen että käytännön työskentelyyn. Kurssi on ollut tiivis, kiinnostava kokonaisuus ja ehkä paras POM-kurssi tähän mennessä! Kiitos innostavasta opetuksesta :)

Jouluaaton flanööri

Päätin tehdä kuviksen kurssiin sisältyvän flanöörin jouluaattoaamuna kävellessäni hautausmaalle sytyttämään kynttilöitä. Vaikka reitti oli minulle melko tuttu, keskityin havainnoimaan pieniä yksityiskohtia ja luonnon tuoksuja ja sävyjä. Lähdin liikkeelle melko aikaisin aamulla, kun ihmisiä ei ollut vielä paljon liikkeellä. Lenkin varrella en kohdannut yhtäkään ihmistä, mikä tuntui kiireisen joulunajan keskellä jopa mukavalta. Tunti omissa ajatuksissa ennen perinteistä jouluaaton viettoa teki hyvää ja rauhoitti lomatunnelmaan.

Reittini käynnistyi tasaisesta peltomaisemasta, jossa näkyi muutamia asuinrakennuksia ja yksi laajempi asuinalue. Ensimmäisenä kiinnitin huomiota valon määrään, sillä viime päivinä oli ollut hyvin synkkää ja pilvistä. Vaikka sää oli hyvin poikkeuksellinen jouluaattona, nautin kirkkaasta taivaasta ja auringonpaisteesta Aurinko sai tutut maisemat näyttäytymään huomattavasti kauniimpina ja eloisampina. Välillä kävellessä tuntui aivan kuin aurinko olisi jo lämmittänyt selkää. Tuntui lohdulliselta, että kevät on koko ajan lähempänä ja valoisan ajan määrä kasvaa päivä päivältä.

Luonto näytti tähän aikaan vuodesta melko kuivalta ja karulta. Maa oli muutamasta lämpöasteesta huolimatta jäinen ja kylmyyttä säteilevä. Jossain kohtaa reittiäni oli kuitenkin yllättävän vehreää, sillä ikivihreät havupuut ja sammaleet kukoistivat auringossa. Sään erotti keväisestä kuitenkin siitä, että ilmassa oleva tuoksu oli hyvin erilainen. Ilma tuntui kasvoja vasten viileältä ja kolealta, mutta toisaalta piristävän raikkaalta. Tuoksua oli vaikea tavoittaa, paitsi sieltä täältä leijailevan puusaunan ja savun hajun. Tuoksua voisi kuvailla kylmän huurteiseksi, vaikka ilma olikin melko lämmin tähän vuodenaikaan nähden. Muutaman talon lähellä kävellessä huomasin myös jouluisten ruokien tuoksun.

Kävelin myös lammen rantaa. Lampi ei ole jäätynyt ollenkaan vielä tänä talvena, ja pohdin pysyykö se sulana kevääseen asti. Pidän lenkkeilystä luonnossa ja erityisesti veden läheisyydessä. Vedessä on jotain rauhoittavaa ja tyyntä. Lammen rannassa tuoksui hiekalta ja hieman kostealta maalta. Aurinko näytti upealta veden pintaa vasten, ja hetken tuntui lähes kesäpäivältä. Oloni oli rauhallinen ja rento - hengitin syvään raikasta ilmaa ja tunsin auringon lämmittävän kasvojani.

Oikaisin hautausmaalle pienen metsikön läpi. En ollut kulkenut reittiä pitkään aikaan ja polku oli osittain kasvanut umpeen sekä muutamia puita oli kaatunut polun päälle. Metsän rauhallisuuden rikkoi vieressä kulkeva vilkkaasti liikennöity valtatie, joka oli melko ruuhkainen jouluaattoaamuna. Viihdyn metsässä hyvin ja usein myös kaipaan luontoon liikkumaan. Olen aina asunut pienellä paikkakunnalla, jossa on paljon metsiä, järviä ja peltoja. Onneksi myös Jyväskylästä löytyy paljon hyviä lenkkipolkuja ja luonto on vahvasti läsnä kaupungin keskustassakin.

Päätin reittini hautausmaalle, joka oli jo aamusta täynnä kynttilöitä ja valoa. Näky oli haikealla tavalla kaunis. Sytytin itse kynttilän muualla siunattujen muistolle ja katselin hiljaa satojen kynttilöiden loistoa.

Matkalla maan keskipisteeseen

Vierailin kuviskurssiin liittyen Jyväskylän taidemuseossa, jossa teemana oli "Matkalla maan keskipisteeseen". Esillä oli useiden taiteilijoiden teoksia ja eri töiden muodostamia kokonaisuuksia. Mielestäni kokonaisuus oli melko hajanainen, sillä eri taiteilijoiden kuvaamat teemat ja työtavat vaihtelivat suuresti. Päätin keskittyä tutkimaan Kyllikki Rämäsen yksinkertaisia, väreillä ja muodoilla leikitteleviä teoksia. Olen aina pitänyt maalauksista, jotka eivät kuvaa mitään konkreettista, vaan enemmänkin tunnetta tai kokemusta, jota ei voi helposti pukea sanoiksi. Taiteessa koen tärkeänä erilaisten tunnetilojen ja hetkien ikuistamisen ja omien kokemusten ilmaisun. Taiteilija itse kertoo teoksistaan näyttelyn sivustolla: "Kuvaan elämän adjektiiveja. Mitä elämä on, mitä ilman ei voi olla tasapainoa, miten pieni asia voi kasvaa valtavaksi ja toisaalta miten valtavuus voi olla liki olematon." (Kyllikki Rämänen, http://matkalla.keskisuomentaide.fi/project/kyllikki-ramanen/, viitattu 6.12.2015).

Kyllikki Rämäsen abstraktit teokset ovat intensiivisiä ja vaikuttavia heti ensi näkemältä. Mustaa taustaa vasten maalatut öljyvärit hehkuvat voimakkaina, osin toisiinsa sekoittuneena. Yhtä työtä lukuun ottamatta katsoja ei pysty erottamaan missä sävyt tai muodot vaihtuvat. Teoksia voisi kuvata värien ja tunteiden jatkumona, mistä katsoja voi nähdä itselleen merkityksellisiä hetkiä. Jokaisessa teoksessa on oma sävymaailmansa ja tunnelmansa, mutta myös selkeä yhteinen linjaus kantaa läpi kaikkien töiden. Rämänen kuvaa erilaisia elämän käännekohtia pelkästään värien ja muotojen avulla hätkähdyttävän voimakkaasti. Pidän itse juuri vahvoista töistä, joissa näkyy tekijän persoona ja jonkinlainen tarina. Värit ovat myös tärkeitä mielentilojen ilmauksessa. Tietynlainen seesteisyys ja visuaalisuus kuvaavat myös taidemieltymystäni. En kiinnostu töistä, joissa tapahtuu "liikaa" vaan selkeys ja puhtaus ovat usein paljon innostavampia linjauksia.

Teokset on nimetty yksittäisten hetkien ja tunnelmien mukaan, jotka muodostavat vaikuttavan kokonaisuuden. Ajat, Erilleen ja Ajat, Yhdistyy -teokset voisi nähdä esimerkiksi haasteellisen ihmissuhteen tai elämänvaiheen kanssa tasapainoilun kuvauksena. Välillä jokin tulee lähemmäs, mutta ei kuitenkaan koskaan täysin kosketa. Erilleen ajautumisen voi ajatella joko helpottavana voimaantumisen tunteena tai toisaalta haikeana irtautumisena. Teoksen palat eivät hajoa, vaan pysyvät kasassa ýhtenäisinä. Teoksen yläosassa on myös kirkkaampi sävymaailma, mikä heijastaa positiivista muutosta. Valot ja varjot ovat muutenkin tärkeässä roolissa Rämäsen maalauksissa.

Työssä Mahdollisuus avautuu huomio kiinnittyy keskelle kangasta, sillä kohta heijastaa eniten valoa ja on selvästi keskipiste tai eräänlainen käännekohta. Mahdollisuuteen tarttumisesta avautuu aina yhtä paljon uutta, kun mistä johtuu ehkä samalla luopumaan. Rämäsen töissä on hienoa niiden monitulkintaisuus; taiteilija jättää paljon avoimen pohdinnan ja ihmettelyn mahdollisuuksia katsojille. Töitä pidempään tarkastelemalla niistä löytyisi varmasti yhä uusia puolia ja erilaisia tulkintoja. Pidän töistä, jotka voi nähdä hyvin eri tavalla oman mielentilan mukaan - esimerkiksi Rämäsen työt voi nähdä joko haikean surullisina tai voimaannuttavina hetkinä.

Taas takaisin -teos eroaa muista Rämäsen näyttelytöistä selvästi. Työssä on selkeät muodot ja ainoastaan kaksi kirkasta sävyä mustaa taustaa vasten. Muissa teoksissa sävyjen rajat ovat häilyviä, mutta tämän teoksen voima perustuu juuri muutaman värin käyttöön. Valon ja varjon käyttö toimii yksinkertaisuudessaan vaikuttavana efektinä. Työstä tulee mielikuva kahden ihmisen tai ajan kohtaamisesta. Jokin on niin lähellä, että sen voi aistia, mutta omat rajat eivät täysin anna periksi. Vaikka muissa näyttelyn töissä on enemmän yksityiskohtia ja tarkasteltavaa, en lisäisi tähän teokseen mitään enempää. Koen olevani taidenäkemykseltäni esteettinen ja pidän kaikesta yksinkertaisen kauniista sekä selkeistä linjoista. Taiteen tulkinnassa itselleni tärkeää on teoksen tunnelmaan keskittyminen, kuten tein myös tämän näyttelyn kohdalla.

Viimeinen tarkastelemani teos on Rämäsen Arki, Lähestyy. Työssä on käytetty hyvin maanläheisiä sävyjä ja siveltimenvedot erottuvat osittain selkeinä. Verrattuna edelliseen työhön tunnelma ja sävyt ovat hyvin erityylisiä. Maalauksesta tulee vaikutelma tietynlaisesta tasapainosta. Muut teokset ovat tavallaan hajanaisia ja niissä on voimakkaita sävyjen kontrasteja. Viimeinen teos saattaa kuvata sitä, miten eri elämänvaiheiden ja merkittävien hetkien kautta on löytynyt arjen onni ja tasaisuus. Teosten sanoma jää mietityttämään pidemmäksi aikaa, ja näyttelyn jälkeen ajatus "- miten pieni asia voi kasvaa valtavaksi ja toisaalta valtavuus voi olla liki olematon" tuntuu merkitykselliseltä.

Pedagoginen kerta

Viimeksi keskityimme kuvaamataidon pedagogiikkaan ja pääsimme itse suunnittelemaan puolen tunnin kuvisprojekteja, jotka soveltuisivat alakouluun. Omassa ryhmässäni ideana oli kaupunkimaiseman toteutus valokuvan ympärille. Oppilaiden tehtävänä olisi valokuvata kotikaupungistaan hienona tai tärkeänä pitämänsä rakennus. Vaihtoehtoisesti voitaisiin käyttää esimerkiksi reissukuvia tai muita oppilaille merkityksellisiä paikkoja. Kuvat tulostettaisiin mustavalkoisiksi ja liimattaisiin paperille. Tehtävä jatkuisi niin, että kuvan ympärille hahmoteltaisiin hiilellä kolmiulotteiseen tyyliin ympäristöä - joko realistista tai mielikuvituksellista. Jos aikaa olisi enemmän, voitaisiin käyttää erilaisia materiaaleja ja tekniikoita. Oppimistavoitteita olisivat ainakin (OPS): T1: kannustaa oppilasta havainnoimaan taidetta, ympäristöä ja muuta visuaalista kulttuuria moniaistisesti ja erilaisia kuvallisia välineitä hyödyntäen T3 innostaa oppilasta ilmaisemaan havaintojaan ja ajatuksiaan kuvallisesti ja muita tiedon tuottamisen tapoja käyttäen T7 ohjata oppilasta tarkastelemaan kuvia eri lähtökohdista ja eri yhteyksissä sekä pohtimaan todellisuuden ja fiktion suhdetta. Kyseisen työn voisi mielestäni toteuttaa hyvin peruskoulun 3.-6.-luokilla. Tunnin aikana pääsimmekin itse tekemään muutaman työn, jotka oltiin ideoitu muissa ryhmissä. Ensimmäinen työ perustui kipsitekniikkaan, jota emme olleet vielä aiemmin käyttäneet. "Kipsasimme" kipsinauhan ja veden avulla oman kätemme. Tekniikka oli melko yksinkertainen, mutta pientä huolellisuutta vaativa varsinkin siinä vaiheessa, kun käsi vedettiin ulos kipsistä. Uskoisin melko pientenkin lasten suoriutuvat tällaisesta hommmasta. Kipsityön voisi toteuttaa myös pareittain, jos oman käden kipsaaminen tuntuisi oppilaista haastavalta.

Toinen toteutettu työ oli "Muuttolinnut" luokan seinälle. Työ tehtiin painamalla käsi ensin maaliin ja sen jälkeen alustalle. Näin saatiin aikaan lintuhahmo, jolle tehtiin vielä nokka ja silmät. Olimme ensin hahmotelleet pahville kaupunkimaisemaa, jonka ylle linnut painettiin. Oli hauskaa toteuttaa yhteinen projekti, jossa kaikkien omat linnut olivat kuitenkin erilaisia! Oppilaatkin varmasti tykkäisivät tällaisesta yksinkertaisesta työstä, johon koko luokka pystyisi yhdessä osallistumaan :)

Pedagoginen kerta sai pohtimaan mahdollisuuksia ja rajoituksia kuviksen opetuksessa. Ainakin ajankäyttö on tärkeää huomioida jo tuntia suunnitellessa. Tuntikohtaiset tavoitteet, eriyttämisen mahdollisuudet, erilaiset materiaalit ja selkeä ohjeistus on myös hyvä pitää mielessä. Useita töitä voidaan helposti soveltaa oppilaiden taitotason ja työskentelyn sujuvuuden mukaan. On mukavaa, että kurssin aikana on tullut useita konkreettisia ideoita, joita voi joskus hyödyntää omassa opetuksessa.

Kuvankäsittely kuvataiteen apukeinona

Korvaavalla kuviskerralla toteutimme omakuvat hauskalla tekniikalla. Muokkasimme kuvankäsittelyohjelmalla itse ottamiimme kuviin mustavalkoisen sävyn ja reilusti kontrastia. Tulostimme kuvat, joissa oli käsittelyn jälkeen vain kahta väriä - mustaa ja valkoista. Ideana oli leikellä kuvasta veitsen avulla irti joko mustat tai valkoiset osiot. Sen jälkeen käytössä oli eräänlainen sapluuna. Sapluuna asetettiin paperille ja tyhjiin kohtiin tupsutettiin mustaa tai valkoista väriä. Lopputulos oli melko yksinkertainen ja graafinen omakuva, jossa kasvonpiirteet erottuivat kuitenkin selkeästi. Työ oli osittain hieman haastava ajatellen alakoululaisia kohderyhmänä, mutta meille opiskelijoille se oli jälleen kivan erilainen projekti! Vastaavan voisi toteuttaa ehkä aavistuksen helpommilla kuvilla, kuten eläinhahmoilla, myös lasten kanssa. On ollut mielenkiintoista oppia monipuolisesti erilaisia tekniikoita ja materiaalien käyttöä kurssin aikana. Kuviksen projektit voivat olla niin paljon muutakin kuin pelkkää piirtelyä. Hyvin erityylisiä työtapoja ja materiaaleja hyödyntämällä voidaan saada kaikki oppilaat innostumaan kuviksesta ja löytämään omat vahvuutensa.

Grafiikan laatta ja aistien herättelyä

Kuviksen aiheena oli tällä kertaa jo aiemmin tutuksi tulleet grafiikan laatat. Teimme uudet työt vapaavalintaisesta aiheesta, ja itse päädyin hahmottelemaan jouluista maisemaa. Piirsimme aluksi lyijykynällä laattaan, joka oli hieman kovempaa materiaalia kuin viimeksi käyttämämme. Sen jälkeen koversimme työn ääriviivat alustaan huolellisesti. Valitsimme muutamia erilaisia pahvipohjia ja värejä, joilla painaminen tapahtui. Painoimme työn pahville eräänlaisen prässin avulla. Lopputulos oli hauskan eläväinen, ja työtä voisi hyödyntää esimerkiksi joulukorttina :) Itse en ehkä lähtisi toteuttamaan näin monivaiheista ja eri työvälineitä vaativaa hommaa ihan nuorimmilla oppilailla. Hyvin valmisteltuna ja ohjeistettuna se voisi kuitenkin toimia alakoulun ylemmillä luokilla.

Toinen työ oli opetusharjoittelijan suunnittelema luova projekti, jossa pääsimme kokeilemaan aivan uudenlaisia materiaaleja. Käytimme muun muassa erilaisia jouluisia mausteita - kuten kanelia, tinjamia ja punapippuria - sekä glitteriä ja "lumisprayta". Ideana oli, ettei toteutusta suunniteltu oikeastaan ollenkaan, vaan lähdimme suoraan rakentamaan teosta pienissä ryhmissä. Työ syntyikin hyvin spontaanisti ja uusiin ideoihin tartuttiin innokkaasti. Jokainen ryhmä sai kertoa lopuksi valmiista teoksestaan - näin ajatukset prosessin takana avautuivat myös muille selkeämmin. Töiden kuvailun jälkeen niissä havaitsi enemmän yksityiskohtia ja mielessä alkoi hahmottua todellinen maisema tai tietynlainen tunnelma.

Projekti oli minusta innostava sekä virkistävän erilainen! Keskustelimme jälkikäteen, että eri aistien hyödyntäminen toi työskentelyyn mukavaa lisämakua, mutta opettajan on oltava tietoinen myös oppilaiden herkkyyksistä erilaisille ärsykkeille. Työ sopisi hyvin ryhmätehtävänä alakouluun, ehkä kuitenkin hieman tarkemmin ohjeistettuna. Pohdimme, että tällaisen projektin voisi liittää johonkin teemaan, jota on käsitelty aiemmin muilla oppitunneilla. Oppilaat varmasti motivoituisivat luovasta työskentelystä, mutta haasteena voisi olla työhön tarttuminen sekä ryhmän keskinäisen vuorovaikutuksen sujuminen.

Jouluinen animaatio

En ole koskaan aiemmin tehnyt vastaavaa animaatiota tai käyttänyt tabletin videosovelluksia. Yllätyin, miten yksinkertaista oman animaation kokoaminen ja muokkaaminen oli. Aluksi suunnittelimme hahmot, haluamme tarinan sekä lavasteet pareittain. Meille syntyi Liisin kanssa ajatus talvisesta maisemasta ja lumiukon rakentamisesta vaihe vaiheelta. Meitä inspiroi opettajan antama esimerkki muodonmuutoksesta sekä lähestyvä joulunaika. Rakensimme animaation hahmot muovailuvahasta ja lavasteet kokosimme lehtileikkeistä.

Animaatio kuvattiin tabletilla vaiheittain useilla otoksilla. Emme siis varsinaisesti videoineet, vaan liikutimme hahmoja ja otimme kuvan aina eri asennosta tai tilanteesta. Kuvia sai ottaa melko monta, jotta videon tapahtumat hahmotti selkeästi eikä vauhti ollut liian nopea. Kuvauksen jälkeen pystyimme lisäämään animaation äänitehosteita, tekstiä ja erilaisia värisävyjä. Kestoltaan videot olivat alle puoli minuuttia, joten kovin paljon tehosteita ei voinut käyttää. Lopputulos oli mielestämme onnistunut ottaen huomioon vähäisen valmistelun ja hyvin yksinkertaisen idean.

Kyseisen tehtävän pystyisi helposti toteuttamaan myös oppilaiden kanssa. Voin hyvin kuvitella, että lapset innostuisivat animaation suunnittelusta :) Tehtävä vaatii myös omaa luovuutta ja ideointia, jos oppilaat saavat itse keksiä hahmot ja juonen animaatioonsa. Opettaja voi tukea videon muokkaamisessa tai esimerkiksi tehdä joitakin hahmoja valmiiksi. Työtä voi eriyttää oppilaille yksilöllisesti soveltuvaksi - jokainen voi vastata tietystä osa-alueesta animaation rakentamisessa (esimerkiksi valokuvaus, muovailu, hahmojen liikuttelu, tehosteet..) Tehtävän voi toteuttaa hyvin yksinkertaisesti tai hieman haastavammin riippuen oppilaiden taidoista ja ikätasosta. Animaation voisi soveltaa myös koko luokan yhteiseksi, pidemmäksi projektiksi!

Oma kuvistausta

Kurssiimme kuuluu myös omien kuvataiteeseen liittyvien muistojen pohtiminen. Löysin vanhoja töitäni vanhempieni luota ja monista niistä tuli hyvinkin selkeitä mielikuvia vuosien takaa. Ensimmäiset tallessa olevat työni ovat noin 17 vuoden takaa eli 3-vuotiaana taiteiltuja :) Olen aina pitänyt erilaisten eläinhahmojen piirtämisestä, erityisesti koirien. Myös useita maisematöitä löytyi eri tekniikoilla toteutettuna. Aktiivisin piirtelijä olen ollut muistaakseni 5-11-vuotiaana, jolloin varsinkin mallista piirtäminen on ollut lähes viikoittaista puuhastelua arjessani.

Myös askartelu on ollut itselleni mieleistä tekemistä lapsuudessa ja edelleen mukavaa ajankulua. Olen aina tehnyt paljon erilaisia onnittelukortteja ystäville ja perheelle. Harmikseni en löytänyt enää moniakaan askartelujani, sillä monet niistä on annettu lahjaksi ja osa on hukkunut vuosien varrella. Olen myös noin 11-vuotiaana tehnyt muutaman leikekirjan, johon olen kerännyt lähinnä koirien kuvia ja koristellut niitä erilaisia askartelumateriaaleja hyödyntäen. Siihen aikaan kävin myös pari kertaa askartelukerhossa, jossa tehtiin muun muassa koruja kierrätysmateriaaleista.

Koulussa tehdyistä töistä tallessa on joitakin yksittäisiä piirustuksia, yläkoulussa tehty savityö sekä lukion kuvataiteen portfolio. Koulussa kuvis ei tosiaan ole ollut suosikkiaineeni, vaikka piirtelyä ja askartelua on tullut tehtyä jonkin verran vapaa-ajalla. Olen ehkä pitänyt useita koulussa tehtyjä kuvisjuttuja vähän tylsinä ja väkinäisinä. Mielestäni hieman luovemmat ja ei niin samaa kaavaa noudattavat projektit sopisivat hyvin jo alakouluunkiin, esimerkkinä monet pomien kuviskurssilla tehdyt työt. Kuviksen opetuksessa voisi hyödyntää enemmän oppilaiden omia ideoita ja toiveita, sillä mielikuvani omasta kuviksen opiskelusta on hyvin opettajajohtoinen. Valinnanvaraa töiden suhteen ei ole ollut ja omaa mielikuvitusta tai soveltamista ei ole tuettu.

Tuntuu, että mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä heikompi itseluottamukseni on kuviksen suhteen.. Nykyään helposti ottaa turhia paineita kuvistöistä ja suunnittelee niitä liikaa. Lapsuudessa korostuneet tekemisen ilo ja mielikuvituksen hyödyntäminen olisivat edelleen tärkeitä taitoja! Haluaisin tuoda kuviksen opetukseen lisää luovuutta ja vapautta, lapsia aidosti kiinnostavia projekteja sekä vähentää turhautumista ja suorituspaineita.

Elävän mallin hahmottelua

Viime kuvistunneilla harjoittelimme elävän mallin piirtämistä ja samalla ihmisen mittasuhteiden hahmottamista. Alkulämmittelynä aiheeseen tunnustelimme oman kehon liikkuvuutta, niveliä ja luita. Opettelimme ihmisen ruumiinosien suhteita mittaamalla toistemme pään, jalkojen, lantion ja hartioiden pituutta tai leveyttä kynän avulla. Teimme sen jälkeen useita nopeita hahmotelmia erilaisista asennoista -saimme itse toimia vuorotellen malleina muille! Työvälineenä käytimme vaihdellen lyijykynää, hiilikynää ja tussia. Itselleni työtapa sopi hyvin, sillä usein suunnittelen liikaa ja töiden aloittaminen voi olla haastavaa. Hahmotelmien tekeminen oli hauskaa, mutta realististen mittasuhteiden hahmottaminen yllättävän vaikeaa! Piirsimme myös nopean hiilityön parin kanssa toisistamme. Hiilellä ei saanut aikaan kovin tarkkaa jälkeä, joten työssä täytyi keskittyä enemmämän isoihin linjoihin ja värin käyttöön. Toinen isompi työ oli hahmotelma luokasta ja muutamista henkilöistä hiililiituja käyttäen. Hahmotelma siirrettiin ohuelle paperille, jonka läpi se painettiin valkoiselle laatalle. Ideana on myöhemmin värittää laattaa ja tehdä painokuvioiden avulla lopullinen työ valmiiksi. Tämä jäi vähän kesken ja mielestäni työn tekemisessä oli turhan kiirettä ja ohjeet menivät osittain ohi itseltäni. Ehkä jatkamme tästä seuraavilla tunneilla ja pystyn vielä kehittämään omaa työtäni.