Päätin tehdä kuviksen kurssiin sisältyvän flanöörin jouluaattoaamuna kävellessäni hautausmaalle sytyttämään kynttilöitä. Vaikka reitti oli minulle melko tuttu, keskityin havainnoimaan pieniä yksityiskohtia ja luonnon tuoksuja ja sävyjä. Lähdin liikkeelle melko aikaisin aamulla, kun ihmisiä ei ollut vielä paljon liikkeellä. Lenkin varrella en kohdannut yhtäkään ihmistä, mikä tuntui kiireisen joulunajan keskellä jopa mukavalta. Tunti omissa ajatuksissa ennen perinteistä jouluaaton viettoa teki hyvää ja rauhoitti lomatunnelmaan.
Reittini käynnistyi tasaisesta peltomaisemasta, jossa näkyi muutamia asuinrakennuksia ja yksi laajempi asuinalue. Ensimmäisenä kiinnitin huomiota valon määrään, sillä viime päivinä oli ollut hyvin synkkää ja pilvistä. Vaikka sää oli hyvin poikkeuksellinen jouluaattona, nautin kirkkaasta taivaasta ja auringonpaisteesta Aurinko sai tutut maisemat näyttäytymään huomattavasti kauniimpina ja eloisampina. Välillä kävellessä tuntui aivan kuin aurinko olisi jo lämmittänyt selkää. Tuntui lohdulliselta, että kevät on koko ajan lähempänä ja valoisan ajan määrä kasvaa päivä päivältä.
Luonto näytti tähän aikaan vuodesta melko kuivalta ja karulta. Maa oli muutamasta lämpöasteesta huolimatta jäinen ja kylmyyttä säteilevä. Jossain kohtaa reittiäni oli kuitenkin yllättävän vehreää, sillä ikivihreät havupuut ja sammaleet kukoistivat auringossa. Sään erotti keväisestä kuitenkin siitä, että ilmassa oleva tuoksu oli hyvin erilainen. Ilma tuntui kasvoja vasten viileältä ja kolealta, mutta toisaalta piristävän raikkaalta. Tuoksua oli vaikea tavoittaa, paitsi sieltä täältä leijailevan puusaunan ja savun hajun. Tuoksua voisi kuvailla kylmän huurteiseksi, vaikka ilma olikin melko lämmin tähän vuodenaikaan nähden. Muutaman talon lähellä kävellessä huomasin myös jouluisten ruokien tuoksun.
Kävelin myös lammen rantaa. Lampi ei ole jäätynyt ollenkaan vielä tänä talvena, ja pohdin pysyykö se sulana kevääseen asti. Pidän lenkkeilystä luonnossa ja erityisesti veden läheisyydessä. Vedessä on jotain rauhoittavaa ja tyyntä. Lammen rannassa tuoksui hiekalta ja hieman kostealta maalta. Aurinko näytti upealta veden pintaa vasten, ja hetken tuntui lähes kesäpäivältä. Oloni oli rauhallinen ja rento - hengitin syvään raikasta ilmaa ja tunsin auringon lämmittävän kasvojani.
Oikaisin hautausmaalle pienen metsikön läpi. En ollut kulkenut reittiä pitkään aikaan ja polku oli osittain kasvanut umpeen sekä muutamia puita oli kaatunut polun päälle. Metsän rauhallisuuden rikkoi vieressä kulkeva vilkkaasti liikennöity valtatie, joka oli melko ruuhkainen jouluaattoaamuna. Viihdyn metsässä hyvin ja usein myös kaipaan luontoon liikkumaan. Olen aina asunut pienellä paikkakunnalla, jossa on paljon metsiä, järviä ja peltoja. Onneksi myös Jyväskylästä löytyy paljon hyviä lenkkipolkuja ja luonto on vahvasti läsnä kaupungin keskustassakin.
Päätin reittini hautausmaalle, joka oli jo aamusta täynnä kynttilöitä ja valoa. Näky oli haikealla tavalla kaunis. Sytytin itse kynttilän muualla siunattujen muistolle ja katselin hiljaa satojen kynttilöiden loistoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti