Pedagoginen kerta

Viimeksi keskityimme kuvaamataidon pedagogiikkaan ja pääsimme itse suunnittelemaan puolen tunnin kuvisprojekteja, jotka soveltuisivat alakouluun. Omassa ryhmässäni ideana oli kaupunkimaiseman toteutus valokuvan ympärille. Oppilaiden tehtävänä olisi valokuvata kotikaupungistaan hienona tai tärkeänä pitämänsä rakennus. Vaihtoehtoisesti voitaisiin käyttää esimerkiksi reissukuvia tai muita oppilaille merkityksellisiä paikkoja. Kuvat tulostettaisiin mustavalkoisiksi ja liimattaisiin paperille. Tehtävä jatkuisi niin, että kuvan ympärille hahmoteltaisiin hiilellä kolmiulotteiseen tyyliin ympäristöä - joko realistista tai mielikuvituksellista. Jos aikaa olisi enemmän, voitaisiin käyttää erilaisia materiaaleja ja tekniikoita. Oppimistavoitteita olisivat ainakin (OPS): T1: kannustaa oppilasta havainnoimaan taidetta, ympäristöä ja muuta visuaalista kulttuuria moniaistisesti ja erilaisia kuvallisia välineitä hyödyntäen T3 innostaa oppilasta ilmaisemaan havaintojaan ja ajatuksiaan kuvallisesti ja muita tiedon tuottamisen tapoja käyttäen T7 ohjata oppilasta tarkastelemaan kuvia eri lähtökohdista ja eri yhteyksissä sekä pohtimaan todellisuuden ja fiktion suhdetta. Kyseisen työn voisi mielestäni toteuttaa hyvin peruskoulun 3.-6.-luokilla. Tunnin aikana pääsimmekin itse tekemään muutaman työn, jotka oltiin ideoitu muissa ryhmissä. Ensimmäinen työ perustui kipsitekniikkaan, jota emme olleet vielä aiemmin käyttäneet. "Kipsasimme" kipsinauhan ja veden avulla oman kätemme. Tekniikka oli melko yksinkertainen, mutta pientä huolellisuutta vaativa varsinkin siinä vaiheessa, kun käsi vedettiin ulos kipsistä. Uskoisin melko pientenkin lasten suoriutuvat tällaisesta hommmasta. Kipsityön voisi toteuttaa myös pareittain, jos oman käden kipsaaminen tuntuisi oppilaista haastavalta.

Toinen toteutettu työ oli "Muuttolinnut" luokan seinälle. Työ tehtiin painamalla käsi ensin maaliin ja sen jälkeen alustalle. Näin saatiin aikaan lintuhahmo, jolle tehtiin vielä nokka ja silmät. Olimme ensin hahmotelleet pahville kaupunkimaisemaa, jonka ylle linnut painettiin. Oli hauskaa toteuttaa yhteinen projekti, jossa kaikkien omat linnut olivat kuitenkin erilaisia! Oppilaatkin varmasti tykkäisivät tällaisesta yksinkertaisesta työstä, johon koko luokka pystyisi yhdessä osallistumaan :)

Pedagoginen kerta sai pohtimaan mahdollisuuksia ja rajoituksia kuviksen opetuksessa. Ainakin ajankäyttö on tärkeää huomioida jo tuntia suunnitellessa. Tuntikohtaiset tavoitteet, eriyttämisen mahdollisuudet, erilaiset materiaalit ja selkeä ohjeistus on myös hyvä pitää mielessä. Useita töitä voidaan helposti soveltaa oppilaiden taitotason ja työskentelyn sujuvuuden mukaan. On mukavaa, että kurssin aikana on tullut useita konkreettisia ideoita, joita voi joskus hyödyntää omassa opetuksessa.

Kuvankäsittely kuvataiteen apukeinona

Korvaavalla kuviskerralla toteutimme omakuvat hauskalla tekniikalla. Muokkasimme kuvankäsittelyohjelmalla itse ottamiimme kuviin mustavalkoisen sävyn ja reilusti kontrastia. Tulostimme kuvat, joissa oli käsittelyn jälkeen vain kahta väriä - mustaa ja valkoista. Ideana oli leikellä kuvasta veitsen avulla irti joko mustat tai valkoiset osiot. Sen jälkeen käytössä oli eräänlainen sapluuna. Sapluuna asetettiin paperille ja tyhjiin kohtiin tupsutettiin mustaa tai valkoista väriä. Lopputulos oli melko yksinkertainen ja graafinen omakuva, jossa kasvonpiirteet erottuivat kuitenkin selkeästi. Työ oli osittain hieman haastava ajatellen alakoululaisia kohderyhmänä, mutta meille opiskelijoille se oli jälleen kivan erilainen projekti! Vastaavan voisi toteuttaa ehkä aavistuksen helpommilla kuvilla, kuten eläinhahmoilla, myös lasten kanssa. On ollut mielenkiintoista oppia monipuolisesti erilaisia tekniikoita ja materiaalien käyttöä kurssin aikana. Kuviksen projektit voivat olla niin paljon muutakin kuin pelkkää piirtelyä. Hyvin erityylisiä työtapoja ja materiaaleja hyödyntämällä voidaan saada kaikki oppilaat innostumaan kuviksesta ja löytämään omat vahvuutensa.

Grafiikan laatta ja aistien herättelyä

Kuviksen aiheena oli tällä kertaa jo aiemmin tutuksi tulleet grafiikan laatat. Teimme uudet työt vapaavalintaisesta aiheesta, ja itse päädyin hahmottelemaan jouluista maisemaa. Piirsimme aluksi lyijykynällä laattaan, joka oli hieman kovempaa materiaalia kuin viimeksi käyttämämme. Sen jälkeen koversimme työn ääriviivat alustaan huolellisesti. Valitsimme muutamia erilaisia pahvipohjia ja värejä, joilla painaminen tapahtui. Painoimme työn pahville eräänlaisen prässin avulla. Lopputulos oli hauskan eläväinen, ja työtä voisi hyödyntää esimerkiksi joulukorttina :) Itse en ehkä lähtisi toteuttamaan näin monivaiheista ja eri työvälineitä vaativaa hommaa ihan nuorimmilla oppilailla. Hyvin valmisteltuna ja ohjeistettuna se voisi kuitenkin toimia alakoulun ylemmillä luokilla.

Toinen työ oli opetusharjoittelijan suunnittelema luova projekti, jossa pääsimme kokeilemaan aivan uudenlaisia materiaaleja. Käytimme muun muassa erilaisia jouluisia mausteita - kuten kanelia, tinjamia ja punapippuria - sekä glitteriä ja "lumisprayta". Ideana oli, ettei toteutusta suunniteltu oikeastaan ollenkaan, vaan lähdimme suoraan rakentamaan teosta pienissä ryhmissä. Työ syntyikin hyvin spontaanisti ja uusiin ideoihin tartuttiin innokkaasti. Jokainen ryhmä sai kertoa lopuksi valmiista teoksestaan - näin ajatukset prosessin takana avautuivat myös muille selkeämmin. Töiden kuvailun jälkeen niissä havaitsi enemmän yksityiskohtia ja mielessä alkoi hahmottua todellinen maisema tai tietynlainen tunnelma.

Projekti oli minusta innostava sekä virkistävän erilainen! Keskustelimme jälkikäteen, että eri aistien hyödyntäminen toi työskentelyyn mukavaa lisämakua, mutta opettajan on oltava tietoinen myös oppilaiden herkkyyksistä erilaisille ärsykkeille. Työ sopisi hyvin ryhmätehtävänä alakouluun, ehkä kuitenkin hieman tarkemmin ohjeistettuna. Pohdimme, että tällaisen projektin voisi liittää johonkin teemaan, jota on käsitelty aiemmin muilla oppitunneilla. Oppilaat varmasti motivoituisivat luovasta työskentelystä, mutta haasteena voisi olla työhön tarttuminen sekä ryhmän keskinäisen vuorovaikutuksen sujuminen.

Jouluinen animaatio

En ole koskaan aiemmin tehnyt vastaavaa animaatiota tai käyttänyt tabletin videosovelluksia. Yllätyin, miten yksinkertaista oman animaation kokoaminen ja muokkaaminen oli. Aluksi suunnittelimme hahmot, haluamme tarinan sekä lavasteet pareittain. Meille syntyi Liisin kanssa ajatus talvisesta maisemasta ja lumiukon rakentamisesta vaihe vaiheelta. Meitä inspiroi opettajan antama esimerkki muodonmuutoksesta sekä lähestyvä joulunaika. Rakensimme animaation hahmot muovailuvahasta ja lavasteet kokosimme lehtileikkeistä.

Animaatio kuvattiin tabletilla vaiheittain useilla otoksilla. Emme siis varsinaisesti videoineet, vaan liikutimme hahmoja ja otimme kuvan aina eri asennosta tai tilanteesta. Kuvia sai ottaa melko monta, jotta videon tapahtumat hahmotti selkeästi eikä vauhti ollut liian nopea. Kuvauksen jälkeen pystyimme lisäämään animaation äänitehosteita, tekstiä ja erilaisia värisävyjä. Kestoltaan videot olivat alle puoli minuuttia, joten kovin paljon tehosteita ei voinut käyttää. Lopputulos oli mielestämme onnistunut ottaen huomioon vähäisen valmistelun ja hyvin yksinkertaisen idean.

Kyseisen tehtävän pystyisi helposti toteuttamaan myös oppilaiden kanssa. Voin hyvin kuvitella, että lapset innostuisivat animaation suunnittelusta :) Tehtävä vaatii myös omaa luovuutta ja ideointia, jos oppilaat saavat itse keksiä hahmot ja juonen animaatioonsa. Opettaja voi tukea videon muokkaamisessa tai esimerkiksi tehdä joitakin hahmoja valmiiksi. Työtä voi eriyttää oppilaille yksilöllisesti soveltuvaksi - jokainen voi vastata tietystä osa-alueesta animaation rakentamisessa (esimerkiksi valokuvaus, muovailu, hahmojen liikuttelu, tehosteet..) Tehtävän voi toteuttaa hyvin yksinkertaisesti tai hieman haastavammin riippuen oppilaiden taidoista ja ikätasosta. Animaation voisi soveltaa myös koko luokan yhteiseksi, pidemmäksi projektiksi!

Oma kuvistausta

Kurssiimme kuuluu myös omien kuvataiteeseen liittyvien muistojen pohtiminen. Löysin vanhoja töitäni vanhempieni luota ja monista niistä tuli hyvinkin selkeitä mielikuvia vuosien takaa. Ensimmäiset tallessa olevat työni ovat noin 17 vuoden takaa eli 3-vuotiaana taiteiltuja :) Olen aina pitänyt erilaisten eläinhahmojen piirtämisestä, erityisesti koirien. Myös useita maisematöitä löytyi eri tekniikoilla toteutettuna. Aktiivisin piirtelijä olen ollut muistaakseni 5-11-vuotiaana, jolloin varsinkin mallista piirtäminen on ollut lähes viikoittaista puuhastelua arjessani.

Myös askartelu on ollut itselleni mieleistä tekemistä lapsuudessa ja edelleen mukavaa ajankulua. Olen aina tehnyt paljon erilaisia onnittelukortteja ystäville ja perheelle. Harmikseni en löytänyt enää moniakaan askartelujani, sillä monet niistä on annettu lahjaksi ja osa on hukkunut vuosien varrella. Olen myös noin 11-vuotiaana tehnyt muutaman leikekirjan, johon olen kerännyt lähinnä koirien kuvia ja koristellut niitä erilaisia askartelumateriaaleja hyödyntäen. Siihen aikaan kävin myös pari kertaa askartelukerhossa, jossa tehtiin muun muassa koruja kierrätysmateriaaleista.

Koulussa tehdyistä töistä tallessa on joitakin yksittäisiä piirustuksia, yläkoulussa tehty savityö sekä lukion kuvataiteen portfolio. Koulussa kuvis ei tosiaan ole ollut suosikkiaineeni, vaikka piirtelyä ja askartelua on tullut tehtyä jonkin verran vapaa-ajalla. Olen ehkä pitänyt useita koulussa tehtyjä kuvisjuttuja vähän tylsinä ja väkinäisinä. Mielestäni hieman luovemmat ja ei niin samaa kaavaa noudattavat projektit sopisivat hyvin jo alakouluunkiin, esimerkkinä monet pomien kuviskurssilla tehdyt työt. Kuviksen opetuksessa voisi hyödyntää enemmän oppilaiden omia ideoita ja toiveita, sillä mielikuvani omasta kuviksen opiskelusta on hyvin opettajajohtoinen. Valinnanvaraa töiden suhteen ei ole ollut ja omaa mielikuvitusta tai soveltamista ei ole tuettu.

Tuntuu, että mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä heikompi itseluottamukseni on kuviksen suhteen.. Nykyään helposti ottaa turhia paineita kuvistöistä ja suunnittelee niitä liikaa. Lapsuudessa korostuneet tekemisen ilo ja mielikuvituksen hyödyntäminen olisivat edelleen tärkeitä taitoja! Haluaisin tuoda kuviksen opetukseen lisää luovuutta ja vapautta, lapsia aidosti kiinnostavia projekteja sekä vähentää turhautumista ja suorituspaineita.