Vierailin kuviskurssiin liittyen Jyväskylän taidemuseossa, jossa teemana oli "Matkalla maan keskipisteeseen". Esillä oli useiden taiteilijoiden teoksia ja eri töiden muodostamia kokonaisuuksia. Mielestäni kokonaisuus oli melko hajanainen, sillä eri taiteilijoiden kuvaamat teemat ja työtavat vaihtelivat suuresti. Päätin keskittyä tutkimaan Kyllikki Rämäsen yksinkertaisia, väreillä ja muodoilla leikitteleviä teoksia. Olen aina pitänyt maalauksista, jotka eivät kuvaa mitään konkreettista, vaan enemmänkin tunnetta tai kokemusta, jota ei voi helposti pukea sanoiksi. Taiteessa koen tärkeänä erilaisten tunnetilojen ja hetkien ikuistamisen ja omien kokemusten ilmaisun. Taiteilija itse kertoo teoksistaan näyttelyn sivustolla: "Kuvaan elämän adjektiiveja. Mitä elämä on, mitä ilman ei voi olla tasapainoa, miten pieni asia voi kasvaa valtavaksi ja toisaalta miten valtavuus voi olla liki olematon." (Kyllikki Rämänen, http://matkalla.keskisuomentaide.fi/project/kyllikki-ramanen/, viitattu 6.12.2015).
Kyllikki Rämäsen abstraktit teokset ovat intensiivisiä ja vaikuttavia heti ensi näkemältä. Mustaa taustaa vasten maalatut öljyvärit hehkuvat voimakkaina, osin toisiinsa sekoittuneena. Yhtä työtä lukuun ottamatta katsoja ei pysty erottamaan missä sävyt tai muodot vaihtuvat. Teoksia voisi kuvata värien ja tunteiden jatkumona, mistä katsoja voi nähdä itselleen merkityksellisiä hetkiä. Jokaisessa teoksessa on oma sävymaailmansa ja tunnelmansa, mutta myös selkeä yhteinen linjaus kantaa läpi kaikkien töiden. Rämänen kuvaa erilaisia elämän käännekohtia pelkästään värien ja muotojen avulla hätkähdyttävän voimakkaasti. Pidän itse juuri vahvoista töistä, joissa näkyy tekijän persoona ja jonkinlainen tarina. Värit ovat myös tärkeitä mielentilojen ilmauksessa. Tietynlainen seesteisyys ja visuaalisuus kuvaavat myös taidemieltymystäni. En kiinnostu töistä, joissa tapahtuu "liikaa" vaan selkeys ja puhtaus ovat usein paljon innostavampia linjauksia.
Teokset on nimetty yksittäisten hetkien ja tunnelmien mukaan, jotka muodostavat vaikuttavan kokonaisuuden. Ajat, Erilleen ja Ajat, Yhdistyy -teokset voisi nähdä esimerkiksi haasteellisen ihmissuhteen tai elämänvaiheen kanssa tasapainoilun kuvauksena. Välillä jokin tulee lähemmäs, mutta ei kuitenkaan koskaan täysin kosketa. Erilleen ajautumisen voi ajatella joko helpottavana voimaantumisen tunteena tai toisaalta haikeana irtautumisena. Teoksen palat eivät hajoa, vaan pysyvät kasassa ýhtenäisinä. Teoksen yläosassa on myös kirkkaampi sävymaailma, mikä heijastaa positiivista muutosta. Valot ja varjot ovat muutenkin tärkeässä roolissa Rämäsen maalauksissa.
Työssä Mahdollisuus avautuu huomio kiinnittyy keskelle kangasta, sillä kohta heijastaa eniten valoa ja on selvästi keskipiste tai eräänlainen käännekohta. Mahdollisuuteen tarttumisesta avautuu aina yhtä paljon uutta, kun mistä johtuu ehkä samalla luopumaan. Rämäsen töissä on hienoa niiden monitulkintaisuus; taiteilija jättää paljon avoimen pohdinnan ja ihmettelyn mahdollisuuksia katsojille. Töitä pidempään tarkastelemalla niistä löytyisi varmasti yhä uusia puolia ja erilaisia tulkintoja. Pidän töistä, jotka voi nähdä hyvin eri tavalla oman mielentilan mukaan - esimerkiksi Rämäsen työt voi nähdä joko haikean surullisina tai voimaannuttavina hetkinä.
Taas takaisin -teos eroaa muista Rämäsen näyttelytöistä selvästi. Työssä on selkeät muodot ja ainoastaan kaksi kirkasta sävyä mustaa taustaa vasten. Muissa teoksissa sävyjen rajat ovat häilyviä, mutta tämän teoksen voima perustuu juuri muutaman värin käyttöön. Valon ja varjon käyttö toimii yksinkertaisuudessaan vaikuttavana efektinä. Työstä tulee mielikuva kahden ihmisen tai ajan kohtaamisesta. Jokin on niin lähellä, että sen voi aistia, mutta omat rajat eivät täysin anna periksi. Vaikka muissa näyttelyn töissä on enemmän yksityiskohtia ja tarkasteltavaa, en lisäisi tähän teokseen mitään enempää. Koen olevani taidenäkemykseltäni esteettinen ja pidän kaikesta yksinkertaisen kauniista sekä selkeistä linjoista. Taiteen tulkinnassa itselleni tärkeää on teoksen tunnelmaan keskittyminen, kuten tein myös tämän näyttelyn kohdalla.
Viimeinen tarkastelemani teos on Rämäsen Arki, Lähestyy. Työssä on käytetty hyvin maanläheisiä sävyjä ja siveltimenvedot erottuvat osittain selkeinä. Verrattuna edelliseen työhön tunnelma ja sävyt ovat hyvin erityylisiä. Maalauksesta tulee vaikutelma tietynlaisesta tasapainosta. Muut teokset ovat tavallaan hajanaisia ja niissä on voimakkaita sävyjen kontrasteja. Viimeinen teos saattaa kuvata sitä, miten eri elämänvaiheiden ja merkittävien hetkien kautta on löytynyt arjen onni ja tasaisuus. Teosten sanoma jää mietityttämään pidemmäksi aikaa, ja näyttelyn jälkeen ajatus "- miten pieni asia voi kasvaa valtavaksi ja toisaalta valtavuus voi olla liki olematon" tuntuu merkitykselliseltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti