Taideterapia, tunnetaidot ja itseilmaisu kuvataiteessa

POM2SKU-kurssin ensimmäisellä purkukerralla aiheina olivat erityisesti taideterapian ja tunnetaitojen soveltaminen kuvataiteen opetuksessa. Laaja-alaisempana teemana näkisin itseilmaisun tukemisen ja minäkäsityksen rakentamisen luovan työskentelyn avulla. Demon aikana pääsimme kokeilemaan muutamia käytännön harjoituksia, jotka olivat toimivia esimerkkejä kuvataiteen yhdistämisestä tunnekasvatukseen sekä elämän haastavien aihealueiden käsittelyyn. Räsäsen (2010) mukaan taideaineet edistävät oppilaan persoonallisuuden eri osa-alueiden kehittymistä ja ovat tärkeä osa minäkuvan kehittymistä (Räsänen, M., 2010). Myös Perusopetuksen opetussuunnitelma nostaa esiin identiteetin ja kuvallisen ilmaisun merkityksen osana kuvataiteen oppiaineen tehtävää. Pohdimme demon aikana, että minäkuvan työstäminen ja tunnekasvatus jäävät usein sivuun kuvataiteen opetuksessa, jolloin keskiössä ovat harjoiteltavat tekniikat ja valmiiksi suunnitellun työn toteutus. Kuitenkin aikaa tulisi löytää myös oppilaan kasvua tukeville prosesseille. Räsäsen mukaan kasvatus tarvitseekin sellaista aistisuuden merkityksen huomioivaa ajattelua, jossa huomioidaan kokonaisvaltainen oppimiskäsitys ja monikanavaisuus (Räsänen, 2010).

Yksi pienryhmä oli tutustunut ekspressiiviseen taideterapiaan ja sen soveltamiseen osana kuvataiteen opetusta. Ajatuksena on, etteivät liike, kuvataide, draama ja kirjoitus ole toisistaan erillisiä toimintamuotoja - jokainen osa-alue huomioidaan taideterapiassa. Lisäksi ekspressiivinen taideterapia tulee nähdä asiakkaasta - tai oppilaasta - lähtöisin olevana prosessina. Yksi toteutuskerta ei vie toipumista tai ajattelua eteenpäin vaan työskentely tulisi toteuttaa jatkumona. Yleisinä tavoitteina ovat vaikuttaa asiakkaan henkilökohtaiseen kasvuun, tietoisuuden lisääminen itsestä ja muista, kognitiivisten kykyjen kehittäminen tai oireiden, stressin ja traumaattisten kokemusten kanssa selviäminen (Rankanen, 2011). Lisäksi tavoitteena on nauttia luovasta toiminnasta ja itsensä toteuttamisesta. Demon aikana teimme kolmen kuvan sarjan työn, jossa tuli kuvata oma keho, mieliala ja tunnetila. Ajatuksena oli, että keho ja mieli ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa. Kokisin samankaltaisen harjoituksen mahdolliseksi toteuttaa myös oppilaiden kanssa esimerkiksi lämmittelynä kuvistunnille tai tunnekasvatukseen.

Toinen taideterapiaa käsitellyt pienryhmä toi esiin erilaisia esimerkkiharjoituksia, joissa keskityttiin oman persoonan, tunteiden ja tavoitteiden työstämiseen. Yhdessä harjoitteessa yhdistettiin itselle merkityksellisen kappaleen kuuntelu luovaan kuvataideprosessiin. Koen hyvin tärkeäksi, että oppilailla on mahdollisuuksia työstää joskus täysin omakohtaisia aiheita kuvataiteen keinoin. Jotkut oppilaat saattavat kokea laveasti ohjeistetun työn hankalaksi toteuttaa, mutta tärkeän kappaleen kuuntelu voi inspiroida työskentelyyn ja auttaa pääsemään "omaan tilaan". Oppilastuntemus korostuu tällaisia harjoituksia suunnitellessa. Terapeuttisessa toiminnassa ohjaajalta vaaditaankin tiettyä herkkyyttä sekä ryhmädynamiikan tiedostamista - on tärkeää luoda turvallinen ilmapiiri haastavia teemoja käsiteltäessä (Rankanen, 2011). Mielestäni taideterapian periaatteet ovat sovellettavissa alakoulun kuvataideopetukseen, mutta opettajan tulee kiinnittää huomiota tehtävien ohjeistukseen ja tavoitteisiin.

Lisäksi perehdyimme tunnetaitojen opetukseen kuvallisten apukeinojen ja tunnetilojen pohdiskelun avulla. Mielestäni inspiroivaa oli, kun annoimme pienryhmissä vuorotellen jokaiselle ryhmän jäsenelle positiivisia kommentteja. Lasten kanssa toteutettuna tämän harjoituksen teemana voisivat olla omien ja muiden vahvuuksien löytäminen, palautteen antaminen toisille sekä katsekontaktin ja positiivisen kohtaamisen harjoittelu. Kuvallisena elementtinä oli ensin askarrellut kruunut, joita pidettiin päässä harjoituksen ajan. Pohdin, että työstä voisi koota myös luokan yhteisen kollaasin, jossa esillä olisivat kaikkien kruunut. Luokan oppilaat voisivat kirjoittaa jokaiseen kruunuun myönteisiä ja mukavia kommentteja kyseisestä oppilaasta. Tunnekasvatusta voidaan yhdistää vielä tiiviimmin osaksi henkilökohtaista kuvataideprosessia, esimerkiksi kuvaamalla erilaisia tunteita eri värein, muodoin ja materiaalein. Haluaisin ehdottomasti tuoda opetukseen mukaan mahdollisimman monia omaan kasvuun ja identiteetin kehittymiseen liittyviä elementtejä. Koen haasteena sen, että lapsille jää työskentelystä positiivinen mieli ahdistuksen tai sisäänpäinkääntymisen sijaan. Myönteiseen ja rohkaisevaan palautteeseen tulee kiinnittää erityisen paljon huomiota. Lapsen tulee myös antaa kertoa teoksestaan juuri sen verran, kun hän itse haluaa aihetta avata ja selittää. Aiheet voivat olla joskus hyvinkin arkoja ja henkilökohtaisia. Rankasen mukaan taidetyöskentelyn aikana koettu terapeuttisuus voi joskus kääntyä haavoittavaksi muiden negatiivisten reaktioiden, kommenttien tai arviointien myötä (Rankanen, 2011). Opettajalta vaaditaan hienotunteisuutta, herkkyyttä ja oppilastuntemusta kohdatakseen näin henkilökohtaisia teemoja opetuksessa. Parhaimmillaan tunnekasvatusta ja taideterapiaa sisältävät opetushetket voivat olla voimaannuttavia ja kasvattavia kokemuksia niin oppilaille kuin opettajallekin.